Mallikelpoinen kissamme

kiitti lääkäri

Löytökissamme Kaneli poti ensimmäisen vuoden aikana oikean korvan sitkeää tulehdusta. Luulen että se on seurausta hylätyn kissan pentuajasta, jolloin se sairastui. Vaikka se on saanut useita antibiottikuureja ja korvatippoja, tulehdus on uusiutunut jatkuvasti. Kissa rapsuttaa korvaansa, siihen tulee mustaa töhnää ja lopulta korva on kosketusta aristava.

Olen käyttänyt kissaa nyt neljästi vuoden aikana korvan takia samassa eläinlääkärissä. Kisu on aina jouduttu rauhoittamaan, korvaa on huuhdeltu lämpimällä vedellä ja on jouduttu putsaamaan. Siellä on ollut tulehduksen vuoksi märkää ja ilmeisesti tärykalvokin välillä puhki. Ihmeen urheasti Kaneli on kaiken sietänyt ja aivan kuin ymmärtäisi lääkityksen avun.

Nyt marraskuussa 2006 on meneillään jo toinen peräkkäinen 2 viikon hoitokuuri korvalle. Mutta ainakaan tärykalvo ei ole nyt rikki, hyvä sekin. Hoitokuuri tuntuu helpottavan, koska kissa ravistaa korvaansa yhä vähemmän päivittäin. Se ei myöskään rapsuta korvaansa kovin paljoa enää.

Kun käymme eläinlääkärillä, Kaneli menee sinne mielellään. Sinne on vain 5 minuutin kävelymatka kotoamme. Kannan kisun sinne omassa kopassaan helposti. Lääkärissä kissa antaa pistää rauhoitavan piikin ihan rauhallisesti. Se ei kiemurtele eikä vikuroi, vaan sietää ruhallisesti käsittelyn. Olen aina itse läsnä ja juttelen kissalle rauhallisesti. Pidän siitä kiinni ja käsittely käy helposti. Kissa ikäänkuin terästäytyy vieraskoreaksi. Mielestäni kissani on luontaisen kohtelias.

Lääkityskin käy helposti. Kotona kätken antibiotin Bucacat (tuottaja Aptus) hammastahnaan, sitten laitan koko töhnän (tabletti kätkettynä hammastahnaan) sen nielusta alas. Se menee hyvin alas. Kerran tabletti tippui alas ... kissa jopa lipaisi sen kielellään takaisin. Sitten välittömästi seuraa kinkkusiivu, joka tuoksuu jo sen nenän edessä lautasella. Jopa 2 viikon antibiottikuurit ovat mennet helposti alas, eikä ole tehnyt vaikeaakaan.

Korvatipatkin olen saanut annettua samalla tapaa, että lautasella odottaa herkku: kinkkusiivu heti kun juttu on hoidettu. Joskus tuntuu kuin Kaneli tulisi itse ehdottamaan, että olisiko aika lääkkeille – etuajassa... Se naukuu ja katsoo kaappia missä lääkket ovat! Selvä vihjaus – varmaan se palkkio eli kinkkusiivu houkuttaa!

Kun käytin Kanelia rokotuksessa ja sille laitettiin tuntosiru niskaan kesäkuussa 2006, se oli 11 kk ikäinen. Kiittelin ja kehuin sitä tietyllä äänisävyllä, että hyvä kissa, hieno kissa kun käyttäydyt niin hyvin. Kaneli suorastaan pörhisti itsensä täyteen mittaansa hoitopöydällä, komea kuparin punainen kissa! Kaneli kiitti kohteliaasti nostamalla tassunsa myöskin tohtorille. Se on kotona oppinut antamaan tassua, kun pyytää tai kiittää. Lääkäri hämmentyi, että mitä se nyt tahtoo... Kerroin että se kiittää tohtoria! Kyllä hymy kelpasi meille kaikille ja olin tavattoman ylpeä kissastani!

Hyvä Kaneli!